Terveiset jälleen kotisohvalta! Edellisestä postauksesta ehtikin vierähtää reilu viikko piipahtaessamme tässä välissä Teneriffalla. Olin niin täpinöissäni ensimmäiset päivät, etten millään malttanut jumittua läppärin ääreen. Ja matkan puolivälissä sairastuin auringonpistokseen, nestehukkaan tai johonkin vatsapöpöön, joten olo oli varsin heikko eikä kirjoittaminen ollut päällimmäisenä mielessä…

Vaikka sairasteluni hieman varjosti matkan jälkimmäistä puoliskoa, yllätti Teneriffa erittäin positiivisesti! Olin käynyt Kanarialla edellisen kerran lapsena, ja mieleen oli jäänyt lähinnä suomenkieliset ruokalistat sekä tuliaisiksi tuodut paksut ”kultaiset” kaulaketjut. ;)

Nyt ainakin saaren eteläosassa sijaitseva Costa Adeje näyttäytyi huoliteltuna, modernina lomakeitaana. Etenkin Playa El Duque:n rantakaistale lähistöineen oli erityisen kaunis ja rauhallinen. Adejen itäpääty ja oli jo selvästi vilkkaampi. Sen rantabulevardia reunusti rihkamakaupat ja ravintoloiden sisäänheittäjät toivat mieleen muistot 80-luvun lopulta… Joten kannattaa hotellia valitessa tarkkaan selvittää millaisella alueella se sijaitsee. Meidän hotelli sijaitsi kivasti juuri näiden maailmojen puolivälissä. Joten lounaalla saattoi käydä edullisesti rennossa rantaravintolassa ja iltapäivällä saattoi suunnata Adejen länsipuolen siisteihin ja rauhallisiin maisemiin.

Äidin aurinkolasit olivat vastustamattoman huokuttelevat. :) Laavaperäinen rantahiekka oli paikoin varsin tumma. 

Varpaiden kastelu Atlantissa oli matkasta parasta pikkumiehen mielestä.:) Tein valkoisen pellavahaalarin W:lle itse ennen reissua. Ja se oli aivan nappivalinta! Suojasi jalkoja kärrytellessämme auringolta ja kivan vilpoinen kuitenkin. 

Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja suuntasimme La Lagunan vanhaan kaupunkiin. Muutama tunti vierähti nopeasti kauniilla pikkukujilla kävellen.  La Laguna sijaitsee saaren pohjoisosassa ja siellä oli selvästi viileämpää. Pipo ja villatakit tulivat tarpeeseen.

Ykkösvaihtoehtoni retkikohteeksi olisi kuitenkin ollut pieni Mascan kylä, joka sijaitsee 600 metrin korkeudessa saaren länsirannikolla upeissa vihreissä maisemissa suuren rotkon laidalla. Patrikin sisko suuntasi sinne puolisonsa kanssa ja kehui paikkaa kovasti. Samalla hän vahvisti epäilyni siitä, ettei se ole lapsiperheen kohde. Vaellusreiteillä oli kuulemma paljon irtokiviä, joten lasten kanssa sinne ei ole mitään asiaa. Myös serpentiininlailla mutkitteleva tie olisi ollut ainakin meille varmasti stressaava kokemus. Emme yleensä riitele juuri koskaan, mutta autossa tunteet monesti kuumenevat, heh. 

Myös saaren suosituin retkikohde, tulivuori Teide, jäi meiltä väliin, sillä alle kolmevuotiaat eivät voi mennä huipulle ilmanohenemisen takia. Mutta kaikkiaan matkasta jäi vahvasti tunne, että palaamme Teneriffalle ja Teidelle vielä. :) Kohtuullisen pituinen lento ja ei-niin-polttava, puolipilvinen 20-24 asteinen sää sopivat meille paremmin kuin hyvin.

Patrik viihtyisi vedessä vaikka joka päivä - säällä kuin säällä. :) Ihanaa kun W kasvaa, niin pojat saavat toisistaan seuraa vesileikkeihin! 

Kirjoitan vielä erillisen postauksen matkarattaistamme ja listaan siinä samalla vinkkejä pienen vauvan kanssa matkustamiseen. Joten palataan vielä matkatunnelmiin ensi viikolla! Sitä ennen kuitenkin luvassa joku sisustusaiheinen postaus. Eli kuulumisiin!