Tänään esittelyssä uusi valaisin, jonka kotiutin hiljattain Finnish Design Shopista. Jälleen pöytävalaisin, sillä ei olla vielä(kään) saatu mitään kattovalaisimia asennettua. (Kuulette sävyssä varmasti pientä turhautumista.) Tänään meille tuli itseasiassa hieman kinaakin, kun itselläni olisi ollut draivi päällä ja yritin saada Patrikia innostumaan pienestä porausprojektista. Ei olla kumpikaan kovin kokeneita poraajia, mutta itse suhtaudun tämmöisiin tuunausprojekteihin how difficult can it be -asenteella (niin kuin vähän kaikkeen muuhunkin :)). Joten tästä sisuuntuneena aion saada edes eteisen valaisimet kattoon vielä ennen joulua; katsotaan miten käy!

Takaisin tähän kaunottareen. Tunnistattekin valaisimen ehkä tästä postauksesta, jossa listasin syksyn valaisinsuosikkini. Kyseessä on tietenkin Hayn Matin, jota onkin näkynyt todella paljon myös Instagramissa. Ja ihmekös tuo, sillä kaikki versiot – katto-, seinä- ja pöytävalaisimet – ovat muotoilultaan todella onnistuneita ja vahvasti tässä ajassa kiinni tuoden sisustukseen ripauksen 80-lukua.

FDS kuvailee valaisinta näin: ”Hayn Matin-pöytävalaisin ihastuttaa herkkyydellään. Inga Sempén suunnitteleman valaisimen ohuesta metallista taivutettu geometrinen jalka kannattelee siroa, kauniisti laskostettua varjostinta, jota on saatavilla niin kirkkaissa kuin tunnelmallisissakin sävyissä. Matin on klassisen kaunis pöytävalaisin modernilla twistillä, ja se sopii koristamaan ja valaisemaan niin työpöytää, makuuhuonetta kuin julkisiakin tiloja.”

Valaisimesta on tarjolla tosiaan lukuisia värivaihtoehtoja. Olin ensin valinnut meille myrkynvihreän, mutta tulin sittemmin katumapäälle ja otin lopulta turvallisen valkoisen. Vaaleanvioletti olisi ollut kaunis ja hurjan ajankohtainen väri myös. Eikö olisikin muutes kiva, jos valaisimeen voisi hankkia erikseen eri värisen varjostimen..?! En kyllä tiedä tulisiko sitä käytännössä vaihdettua.

Eikö näytäkin todella kauniita; etenkin tuon kellertävän valon kanssa (katso kansikuva) <3 Vaikka luotan suurissa kattovalaisimissa yhä kylmään kirkkaaseen valoon, olen alkanut lämmetä paikoitelleen myös keltaisemmalle valolle nimenomaan tunnelman luojana. Huomaan, että myös kuvankäsittelyni on menossa lämpimämpään suuntaan. Siinä missä ennen väänsin kelvineitä kaakkoon, tulee nykyään enemmänkin lisättyä kuviin lämpöä. Jätin tarkoituksella osan kuvista myös tummemmiksi; sopii tähän jouluun viittaavaan tunnelmaan.

Pari sanaa sommitelmasta, sillä se on erityisen rakas. Kanteletta soittava tyttö on ehkä rakkain esineeni kodissamme; äitini antama kipsiveistos noin 25 vuoden takaa. Ja myös olkisen enkelikoristeen toin hiljattain äitini asunnosta. <3 Kuvauksen jälkeen täydensin asetelmaa vielä messinkisellä pienellä kynttiläjalalla, jossa on persikanvärinen kynttilänjämä. Sopi täydellisesti joukkoon – pahus kun ei tullut kuviin! Jotenkin kuvista näkee vielä paremmin, mikä toimii ja mikä ei, ja mitä kokonaisuus vielä kaipaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!