Aurinkoista keskiviikkoa! Pikkuinen täyttää huomenna jo kaksi viikkoa (aika on mennyt käsittämättömän nopeasti!), joten ajattelin hieman laittaa kuulumisia. Haluan ennen kaikkea meitä itseämme varten dokumentoida pikku-W:n ensimmäisen hymyn, haparoivat askeleet ja sen yön, jolloin hän kömpii ensimmäisen kerran itse viereemme. <3 Ja ainakin ystäville, sukulaisille ja tuttaville tämä on myös varsin tehokas tapa jakaa kuulumisia. Ja toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on tulevia äitejä ja isiä, joita vastasyntyneen ensiaskeleet kiinnostavat. :)

Ensimmäiset viikot kotona ovat menneet kaikkiaan todella hyvin. Emme ole kamppailleet useiden tuntien itkukohtausten kanssa (toivottavasti naapureilla on sama käsitys ;)) ja sekä isä että äiti saivat alun ”huonoimpinakin” öinä nelisen tuntia unta. Maidontuotanto lähti nopeasti käyntiin jo sairaalassa ja imetyskin alkaa vähitellen sujua. Tosin imetysasentorepertuaarissa on tasan tarkalleen yksi ainoa kylkiasento, jonka sekä äiti että poika osaavat, mutta harjoitus tekee mestarin.

Olimme varautuneet siihen, että ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat intensiivisiä: pikkuinen joko nukkuu, syö, kakkaa tai itkee, ja kaikki nämä vaativat vanhempien apua ja läheisyyttä. Myös nukkuessa haluamme olla mahdollisimman lähellä, mieluiten ihokontaktissa.

Alla muutamia havaintoja pikkuisen kahdelta ensimmäiseltä viikolta sekä pikku-W:n että vanhempien näkökulmasta.

Little W’s first 2 weeks

• Pikku-W venyttelee paljon; haukottelee antaumuksella ja oikoo jäseniään niin, että koko selkä taipuu kaarelle. Samalla hänellä on kasvoillaan maailman tyytyväisin ilme! Vienoon hymyyn päättyvä ”the look” tulee kasvoille myös maidonjuonnin jälkeen ja välillä myös unessa.
• Paino lähti heti nousuun jo sairaalassa. Neuvolatäti kävi luonamme pikku-W:n 5. päivänä ja paino oli enää 10 grammaa syntymäpainon (3970 g) alle. Alhaisimmillaan paino tippui sairaalassa viisi prosenttia, mikä on täysin normaalia.
• Utelias ja tarkkaavainen pikkuherra pystyy fokusoimaan katsettaan lyhytkestoisesti. Esimerkiksi valo / ikkuna kiehtoo häntä kovin. Ja en tiedä kuvittelemmeko vain, mutta tuntuu, että jo ensimmäisellä viikolla hän jäi välillä katsomaan kasvojamme ja esimerkiksi hoitopöydän yläpuolella olevaa mobilea. Suurimman osan ajasta katse kuitenkin vielä harhailee. 
  Kymmenentenä päivänä teimme myös ns. kielitestin. Eli näytin pikkuiselle kieltä noin 30-40 sentin päästä ja kuinka ollakaan – hän matki välittömästi ja työnsi kielensä ulos! Eli a) pikkuinen näkee jo ainakin tuolle etäisyydelle ja b) oppii koko ajan mm. meitä tarkkailemalla ja matkimalla. Jännittävää!
• Pienokainen reagoi voimakkaisiin ääniin (lue: pelästyy säpsähtäen). Ikinä ei voi etukäteen tietää, mikä äänistä havahduttaa. Esimerkiksi limsapullon avaamisesta tuli pelottava ääni.
• Suurimman osan ajasta pikkuinen luonnollisesti joko syö tai nukkuu, mutta noin viikonikäisestä lähtien hän on ollut hereillä aktiivisena ja hyväntuulisena 1-2 kokonaista ruokintaväliä (eli noin pari tuntia kerrallaan). Ja tuntuu, että hereilläolotunnit kasvavat koko ajan. Näinä aktiivitunteina on tärkeää, että seurustelemme pikkuisen kanssa ja tarjoamme paitsi turvaa, myös yksinkertaisia virikkeitä.
• Syöminen on tasaantunut noin 7-8 kertaan vuorokaudessa. Päivällä syömisväli on tiheämpi, yöllä hieman harvempi.
• Pikkunyytti ei tykkää pukemisesta – haaste ootd-kuvauksille. ;) Parhaiten hän viihtyy hengittävän pellavapeiton alla vain vaippa asunaan.
• Pikkuinen ei suostu nukkumaan omassa sängyssään, vaan vaatii kovaäänisesti päästä vanhempiensa viereen. Temperamenttia siis löytyy! Käytännössä minä nukun pikkuisen rinnalla katkonaisesti noin aamu viiteen ja Patrik päivystää (tai parhaimmillaan torkkuu) pari-kolme aamuyön tuntia, jotta allekirjoittanutkin saa myös katkeamatonta unta. Pienillä vauvoilla ei ole vuorokausirytmiä, mutta yritämme jo nyt toimia johdonmukaisesti niin, että teemme eron päivän (valoisaa, enempi virikkeitä ja ääniä) vs. yön (pimeää, ei virikkeitä ja hiljaista) välillä.
• Alkuun pikku-W itki joka kerta hoitopöydällä kuin hyeena, nyt harvemmin ja harvemmin. Myös isä ja äiti ovat tainneet kehittyä otteissaan. :)
• Ensimmäisellä kävelyllä kävimme yhdessä 6. päivänä ja pikkuinen piti siitä kovin! (Lue: nukkui kuin tukki.)

Emme käyneet synnytyksen jälkeen viikkoon ulkona. Yllätys oli melkoinen ensimmäisellä vaunulenkillä, kun kevät oli muuttunut kesäksi!

• Pienokaisella on välillä todella voimakas hikka. Koko rintakehä painuu kasaan kuin sammakkoeläimellä. Näyttää hurjalta, mutta kuulemma täysin normaalia.
• Viikon iässä kävimme ensimmäisessä kylvyssä. Pieni vesipeto näytti pitävän siitä paljon!
• Näyttäisi siltä, että pikkunyyttimme on perinyt isältään ns. aurinkoaivastuksen. Eli kun hänet tuo valoon, kuuluu pian pieni ätshiu. Niin suloista.
• Hermostuttuaan pikku-W ei säästele volyymissä! Samalla hän huitoo käsillä ja jaloilla vimmatusti eri suuntiin. Onneksi hän kuitenkin yleensä rauhoittuu varsin nopeasti syliin päästyään. Yöllä kapalointi on usein hyvä apu.
• Pari päivää sitten hoksasimme laittaa pikkuisen vatsalleen - hän piti siitä kovin! Seuraavana päivänä pikku-W nosti jo niskaansa mahalla ollessaan noin viiden sentin korkeuteen ja alkoi puskea itseään eteenpäin. <3

Parents’ first 2 weeks

• Onnen- ja rakkaudentunteita on mahdoton kuvata sanoin. Emme ole koskaan kokeneet mitään vastaavaa ja olemme nauttineet äärettömästi näistä uniikeista päivistä!. <3 <3 <3
• Olemme menneet hieman pöhköiksi pikkuisen kuvaamisesta ja videoinnista. Kuvia taitaa olla jo noin 1500. :) Olen niin kiitollinen, että on tullut harjoiteltua valokuvausta blogin ansiosta.
• Painoni oli viikko synnytyksen jälkeen 73,5 kg eli viikossa paino oli tippunut lähes kymmenen kiloa – not bad! En ihan tarkalleen tiedä lähtö- enkä maksimipainoani, mutta arvelisin lähtöpainoksi ennen raskautta 66-67 kiloa ja synnytysviikon alussa painoksi mitattiin neuvolassa reilut 82 kiloa. Eli runsaat 15 kiloa tuli elopainoa lisää, josta siis 2/3 lähti synnytyksessä ja sitä seuraavan viikon aikana. Vaikka ylimääräistä on kiloissa mitattuna siis enää runsaat viisi kiloa, se ei kerro koko totuutta. Vatsa on vielä melkoista hyytelöä ja osa lihaksista on korvautunut rasvalla, sillä en maaliskuusta alkaen käynyt enää lainkaan salilla. Vaikka hinku omiin mittoihin on kova, aion antaa itselleni aikaa palautua.
• Imetys teki todella kipeää ensimmäisen viikon, kun iho meni vereslihalle, mutta nopeasti rinnat tottuivat uuteen funktioonsa.
• Isälle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki täydellisestä omistautumisesta! <3 Koska hän ei voi osallistua imetyksiin, on Patrik ottanut päävastuun mm. vaipanvaihdosta ja huolehtinut täydellisesti perheen aikuisten ruokahuollosta. Patrikista on tullut myös pro pikku-W:n rauhoittelussa. Isot kädet ja varmat otteet (ja maidontuoksun puuttuminen) tekevätkin isistä yleensä parhaita rauhoittelijoita.

Ensimmäisiin viikkoihin osui myös elämäni ensimmäinen äitienpäivä. Suurkiitokset isälle ja pojalle täydellisestä brunssista! <3

Ensimmäinen perheselfie ensimmäisenä äitienpäivänä. <3

Tällä viikolla luvassa vielä ainakin home visit -postaus, kuvia DIY-hoitopöydästämme sekä mahdollisesti myös TV-seinästämme. Ja haastan tässä samalla itseni stailaamaan TV:n edessä olevan tason kesäisimmillä propseilla. Nykyisen esineet ovat suorastaan jämähtäneet siihen… Joten muutosta tarvitaan!

Nyt suuntaamme neuvolaa kohti tsekkaamaan pienokaisen painon. Mutta palataan pian!

Hitusen pitää röyhelöitä olla poikavauvallakin. :) Pöksyt Lindexistä.

Sorry, no English summary of these longer, more content driven lifestyle / kids posts… Just sharing some highlights of the first two weeks as being a parent. Everything has gone super well and we could not be more happy. <3