Rauhallista torstai-iltaa! Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa unikoulun aloittamisesta, joten on luonteva aika pysähtyä ja tarkastella millaisia tuloksia olemme saaneet ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut arkeemme. Ensimmäisen taustaa ja valmistautumistamme kartoittavan osan voi lukea täältä.

Jotta kirjoitukseni ei venyisi mahdottoman pitkäksi, kirjoitan suosiolla vielä kolmannen postauksen unikoulumme perusperiaatteista. Todettakoon kuitenkin jo, että kantavana ajatuksena on ollut, että herätän W:n kahdesti yössä maidolle. Moni puolivuotias pärjäisi vähemmällä, mutta koska W:n painokäyrä on ollut alavireinen, koin tämän meille turvallisimpana ratkaisuna. Oleellisena erona entiseen on, että minä herätän W:n eikä hän minua. Jos hän itkee, hänelle ei tarjota maitoa, vaan hänet rauhoitetaan uneen ilman rintaa. Korjaan: Pieni mies oppii itse nukahtamaan ilman rintaa tai minun kylkeä.

Olemme olleet äärimmäisen iloisia siitä, miten nopeasti saimme unikoululla tuloksia! Ja miten pienillä itkuilla selvisimme. Ensimmäisenä yönä W heräsi itse kolmesti (ja tämän lisäksi minä herätin hänet kahdesti maidolle). Eli viisi herätystä yhteensä. Itkut kestivät pisimmillään yöllä 20-25 minuuttia. Ja ei mitään hysteeristä itkua, vaan enempi turhautunutta itkua. Rahoitimme hänen sylissä ja laskimme takaisin vuoteeseen. Olimme koko ajan sängyn vieressä tukena.

Toisena yönä herätän hänet sovitusti jälleen syömään 22.30 ja 02.00 ja ensimmäisen kerran pikkumies herää itsenäisesti vasta 4.34. Aamuyön tunteina herätyksiä tulee kaikkiaan kuitenkin vielä kolme, eli jälleen viisi heräämistä yhteensä. Niistä viimeisin on 45 minuuttia, ja itku yhtyy välillä suht kovaksikin. Rauhoittelen jälleen sylissä pitäen.

Kolmantena yönä syötän taas normaalisti 22.30 ja 02. Ja seuraavan kerran havahdun vasta 5.53 kun pikkumies tuhisee kainalossani. Ups, äiti oli nukahtanut kesken syötön. Koen silti riemuntunteita, sillä aamuyön heräilyjä ei ole ollut. W jatkaa vielä unia rauhallisena kymmentä yli seitsemään.

Sekä neljäntenä että viidentenä yönä heräämisiä tulee kaksi. Kunnes odottamamme hetki koittaa kuudentena yönä: herätän W:n jälleen syömään 22.30 ja 02 – ja sen jälkeen herään vasta 6.30 pikkumiehen kevyeen jokelteluun! Tämän jälkeen melkein kaikki yöt ovat menneet niin, että W ei herää öisin itse kertaakaan. Parina yönä hän on saattanut herätä kuuden tienoilla, mutta olen saanut hänet jatkamaan unia suhisemalla sängystä. Jos hän on herännyt puoli seitsemän jälkeen, en ole edes yrittänyt uudelleennukahtamista, vaan ryhtynyt aamupuuhiin. Yleensä unta riittää kuitenkin seitsemän tienoille. Nukkumaan hän käy noin kahdeksalta, joten yksitoista tuntia on jo kelpo määrä.

Entä miten öiden rauhoittuminen on vaikuttanut arkeemme? Isään ei juuri mitenkään, sillä hän ei osallistunut yöheräilyihin ennenkään. Itse olen huomattavasti energisempi. Kuten ensimmäisessä osassa kirjoitin, tunnin-puolentoista välein tapahtuvat heräilyt veivät nopeasti mehut… Nukun yhä kyllä liian vähän, sillä yöunien laadun parannettua olen taas lipsunut nukkumaanmenoajankohdassa… Mutta selviän nykyisillä kuuden tunnin unillakin hienosti. (Pidemmän päälle tämä ei kyllä ole terveellistä, joten pakko tsempata tässä taas.)

Suurin ja ylivoimaisesti ilahduttavin muutos on tapahtunut pienessä miehessämme! En tiedä mikä on syventyneen unen vaikutus ja mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ikää ja sitä kautta aktiivisuutta tulee luonnostaan lisää, mutta W on ollut to-del-la hyvällä tuulella päivisin! Hän höpöttelee, jokeltelee ja hihittelee huomattavasit enemmän ja huojuu konttausasennossa yrittäessään päästä liikkeelle. :) Yhtäkkiä hän ei enää tunnu vauvalta vaan ihanalta energiseltä pieneltä pojalta. <3

Olen niin kiitollinen Unijunan Liisa Niskakankaalle, jolta saimme täsmälliset ohjeet unikoulun pitämiseen! Netti on pullollaan (ristiriitaisia) neuvoja, joten päätimme Patrikin kanssa jo alkuvaiheessa, että jos unikoululle tulee tarvetta, sijoitamme hieman asiantuntijaan, joka on kouluttautunut aiheeseen, perehtynyt laajasti aihetta sivuaviin tutkimuksiin ja joka on oman kokemuksensa kautta oppinut, mikä toimii parhaiten. Lopulta toteutimme Unikoulun Liisan kanssa blogiyhteistyön merkeissä, mutta olisimme päätyneet häneen joka tapauksessa.

Mainittakoon vielä, että viikon verran olemme pitäneet myös päiväunikoulua. Siinä meillä on vielä hieman harjoittelemista. Mutta palataan siihenkin luultavasti omana postauksenaan. Tälle viikolle luvassa vielä postaus jouluisista sisustushankinnoista. Eli kuulumisiin!

P.S. Olisi kiva kuulla teidän unikoulukokemuksista :)