personal

It’s a girl!

Pahoittelut pitkäksi venähtäneestä viiveestä! Viimein pääsen jakamaan uutiset myös täällä blogin puolella. Instagram-tilejäni (@CoterieOfficial ja @CoterieKids) seuraavat ovatkin jo lukeneet, että perheemme on saamassa neljännen odotetun jäsenen <3 Laskettu aika on jo noin kymmenen päivän päästä, joten loppusuoralla ollaan! Ja jotenkin minulla on tunne, että tämä tulokas tulisi ajallaan (W syntyi kaksi viikkoa myöhässä; juuri ennen kuin synnytys olisi käynnistetty), mutta katsotaan miten äidin vaistot osuvat oikeaan. Olemme luonnollisesti innoissamme – tuleva 3-vuotias isovelikin ainakin suurimman osan aikaa, vaikkei varmasti oikein vielä hahmota, mitä on tulossa.

20190904-Coterie-00997.jpg
W:n vanha sänky jo odottamassa uutta tulokasta. Ja kiitokset vielä ihanille kollegoille söpöstä pallosta ja läksiäisistä!

W:n vanha sänky jo odottamassa uutta tulokasta. Ja kiitokset vielä ihanille kollegoille söpöstä pallosta ja läksiäisistä!

Jäin mammikselle vasta tämän viikon alussa, sillä oloni on ollut mainio, ja itseni tuntien tylsistyisin mikäli aika kotona odotellessa venähtäisi liian pitkäksi. Virallisesti Kelan myöntävät äitiyspäivät ovat siis juosseet jo tovin, mutta jokaisella on siis mahdollisuus kuitenkin valita tekevänsä tukipäivinäkin töitä – tällöin menettää Kelan tuen käytännössä kokonaan, mutta saa toki normaalisti palkkaa.

Mammiksella tulee luultavasti postailtua hieman useammin, mutta katsotaan mikä on fiilis. Ja riippuu tietysti täysin uudesta tulokkaasta, miten hyvin hän nukkuu ja miten hyväntuulinen hän on. Toivotaan, että kaikki menee yhtä hienosti kuin W:n kanssa!

Mammiksella saa tehdä sunnuntaisin töitäkin (oudot nämä säännöt!), joten tulen varmasti tekemään myös kuvaustoimeksiantoja eri brandeille. Saa laittaa sanan kiertämään, sillä itseni tuntien kaipaan mielekästä tekemistä vähintään kerran viikossa :)

20190904-Coterie-00903.jpg
W on todella empaattinen lapsi, joten hänestä tulee varmasti maailman paras huolehtivainen isoveli &lt;3

W on todella empaattinen lapsi, joten hänestä tulee varmasti maailman paras huolehtivainen isoveli <3

Näillä näkymin tulen palaamaan myös toimistolle osa-aikaisesti varsin pian. Tulemme hoitamaan pikkuista Patrikin kanssa luultavasti noin yhdeksän kuukauden nurkille kaksin (sen jälkeen harkittava hoitajaa kotiin), mutta sen sijaan, että jonkimpikumpi olisi joko sata prosenttisesti kotona tai töissä, tulemme jakamaan päiviä joustavasti niin, että oma työpanokseni kasvaa vähitellen. Kelan tukikuviot eivät tätä ”vuorottelumallia” tue, mutta uskon, että meidän perheelle tämä on paras vaihtoehto – saamme olla molemmat vauva-arjessa mukana.

En ole juurikaan tehnyt uudelle tulokkaalle hankintoja – mitä nyt muutaman ihanan mekon jo ostanut; niitä on aivan mahdoton vastustaa! Sain myös yhdeltä ystävältäni (kiitos vielä C!) ihania vaaleansävyisiä vauvanvaatteita, joten muutaman ensimmäisen kuukauden hankinnat taitavat olla kasassa.

20190904-Coterie-01008.jpg
Kunnollisia yhteiskuvia Patrikin kanssa emme nyt tällä kertaa saaneet, mutta onneksi muutaman onnistuneen selfien edes &lt;3  Btw, täydellisen värinen beige t-paitani Totemelta.

Kunnollisia yhteiskuvia Patrikin kanssa emme nyt tällä kertaa saaneet, mutta onneksi muutaman onnistuneen selfien edes <3 Btw, täydellisen värinen beige t-paitani Totemelta.

En ole kameran edessä raskausaikana juurikaan viihtynyt… Mutta viikonloppuna oli pakko ottaa itseäni niskasta kiinni, sillä myös W:n odotusajalta on ihania kuvia muistoina, joten tuntuisi epäreilulta, mikäli Rastas ei aikanaan saisi yhtään kuvaa tästä erityisestä ajasta. (Työnimemme Rastas on W:n antama. Kysyimme häneltä nimiehdotuksia, ja toinen vaihtoehto oli Valas, joten pidimme kiinni ensimmäisessä :))

Nyt edessä on toivottavasti 1-2 seesteistä viikkoa pikkuista odotellessa. Ja tietenkin Design week ja Habitare! Jos suinkin olen vielä silloin yhtenä kappaleesta, aion ottaa viikon ohjelmasta kaiken irti, kun on kerrankin aikaa. Eli pysykäähän kuulolla Insta-stoorien puolella :)

I'm back!

20190216Coterie_Teneriffalla-06146.jpg

Hei ihanat! Ja pahoittelut suunnittelemattomasta blogitauosta. Kotiuduttuamme tammikuun alkupuolella Teneriffalta sain heti ensimmäisenä työpäivänä flunssan, ja olen ollut nyt viisi(!) viikkoa kipeänä. Viime viikonloppuna olin jo julistanut itseni terveeksi, kunnes sain toisen flunssapöpön. (Nuha alkoi aivan erilaisena, joten olen vakuuttunut, että kyseessä on eri virus.)

Energiat ovat olleet niin vähissä, että olen keskittänyt kaikki voimavarat perheeseen ja päivätyöhöni, enkä ole koskenut kameraan kertaakaan. Blogi on paikka, jonne haluan tulla jakamaan ideoita ja hyvää fiilistä sekä samalla inspiroitua itsekin, joten pakkopullaa en halua tästä tehdä.

20190132Coterie-Tenerife-06142.jpg
20190216Coterie_Teneriffalla-06155.jpg

Tämä toinen flunssa on vieläkin päällä, mutta en tiedä johtuuko voimien kohentuminen tänään pöpöjen kukistamisesta, tuosta upeasta kevätsäästä vaiko meille eilen saapuneesta iiiiihanasta sängystä, mutta huomenna olisi tarkoitus jatkaa kuvaamisia :)  Eli viimeistään ensi viikonloppuna uutta materiaalia luvassa. (Malttamattomimmat voivat käydä jo @CoterieOfficial:n Insta stroreista katsomassa kuvan huikeasta sängystämme <3)

Löysin W:lle verkosta super ihanan uima-asun, jossa oli sisään ommellut kellukkeet. Osoittautui tosi käteväksi! (Voin kaivaa vielä merkin tiedot, jos jätätte alle viestiä.)

Löysin W:lle verkosta super ihanan uima-asun, jossa oli sisään ommellut kellukkeet. Osoittautui tosi käteväksi! (Voin kaivaa vielä merkin tiedot, jos jätätte alle viestiä.)

20190216Coterie_Teneriffalla-05991.jpg
20190216Coterie_Teneriffalla-05791.jpg
Myös tämä korkealla UV-suojakertoimella varustettu paita oli aivan must altaalla ja rannassa. Ja kivan näköinen :) (Voin kaivaa brandin kysyttäessä.)

Myös tämä korkealla UV-suojakertoimella varustettu paita oli aivan must altaalla ja rannassa. Ja kivan näköinen :) (Voin kaivaa brandin kysyttäessä.)

Kuvituksena muutama räpsäisy Teneriffalta. Mentiin täysin pikkumiehen ehdoilla, eli lähes kaikki kameralle tallentuneet kuvat olivat tällä kertaa joko uima-altaalta tai rannalta :) Oltiin samassa paikassa (Costa Adeje) jo toista kertaa (edellisen matkan kuvia parin vuoden takaa löytyy täältä), ja voin kyllä lämpimästi suositella paikkaa etenkin pienten kanssa reissaaville. Todella siistiä (kaikki rakennukset ovat uusia), kaikki toimii, sää on tammikuussa ainakin meille juuri sopiva (n. +25)… Valitkaa vain sellainen hotelli, jossa on lämmitetty lastenallas; muuten mahdoton uida ulkona. Luultavasti lähdetään taas ensi vuonna samaan paikkaan. Tai kertokaa jos teillä on muita hyviä suosituksia!


Ensi viikkoon!



Sisustaminen lapsiperheessä – Onko se erilaista?

20180926Coterie-03537.jpg

Olin ajatellut kirjoittaa näiden kuvien yhteydessä syys-garderobin päivityksestä. Mutta katseltuani aamupäivällä muotiteollisuuteen liittyviä sustainability-puheenvuoroja alan konferenssista, tuntuu hyvältä idealta korvata aihe toisella. Joten otetaan meille hyvin ajankohtainen teema eli sisustaminen kodissa, jossa asuu myös pikkuväkeä.

Sanottakoon heti näin alkuun, että meidän ihana Roots Livingin pehmeä matto meni eilen illalla mustikkaan, joten tunteet ovat siitä vielä pinnassa. Olen nyt kuitenkin nukkunut tässä välissä jo yhden yön, jotta vältytte pahemmilta kuohunnoilta, heh.  

Niin ja kirjoitan tämän kysymysten muodossa siltä varalta, että muutkin bloggarit kuten vaikkapa ihanan Modernisti Kodikas -blogin Kerttu tai Coffee Table Diaryn Giselda innostuisivat raottamaan omia ajatuksiaan aiheen takana. Teille molemmille kun käsite ruuhkavuodet ovat tulleet varmasti tutuksi – ja silti olette onnistuneet sisustamaan niin upeat kodit siinä sivussa!  

20180926Coterie-03547.jpg
20180926Coterie-03540.jpg


Mikä on suurin damage, jonka jälkikasvu on saanut teillä aikaiseksi?

Toistaiseksi tuo Roots Livingin matto. *koputtaa puuta* Pahinta mitä voisi tapahtua, olisi hanojen jättäminen päälle... (Patrikin entiselle työkaverille kävi näin uudessa omakotitalossa).

Miten suhtaudut pikkuväen tekemiin tuhoihin? Menetätkö malttisi vai pysytkö viileänä kuin viilipytty?

Totta kai arvokkaan maton sotkeutuminen harmitti, kun tajusin, että mustikka on liiskautunut mattoon ihan totaalisesti ja viiden sentin päässä oli vielä toinenkin jälki. Päästin pari ärräpääntäkin, mistä en ole ylpeä. En ollut vihainen tietenkään W:lle, vaan Patrikille, joka oli pessyt W:n puolihuolimattomasti mustikkapuuron jälkeen. Mutta lapsihan ei sitä ymmärrä, ettei kiukkuni kohdistunut häneen. Onneksi W on jo sen verran iso, että hänelle voi jälkikäteen selittää ja pyytää anteeksi.

Patrik ottaa vastaavat tilanteet hyvin tyynesti vastaan (mikä kyllä ärsyttää siinä tilanteessa allekirjoittanutta kahta enemmän). ”Älä hanki kolmen tonnin mattoa” ei ole fraasi, jonka haluat siinä hetkessä kuulla.

Parketin suhteen olen ottanut yllättävän tyynesti. W tietää mistä napeista painella silloin, kun hän haluaa tietoisesti ärsyttää. Onneksi junat ja autot iskeytyvät kohti lattiaa meillä aika harvoin. Toki kiellän näissä tilanteissa napakasti (ja lelut lähtevät meillä silloin ”jäähylle” hyllyn päälle), mutta en todellakaan lattian takia, vaan siksi, että pienen lapsen täytyy oppia olla heittelemättä tavaroita.

20180926Coterie-03552.jpg
20180926Coterie-03558.jpg
20180926Coterie-03582.jpg
Neule &amp; Other Stories ja kengät Acne

Neule & Other Stories ja kengät Acne

Miten paljon lapset vaikuttavat teillä sisustukseen? Mitä sisustusunelmia teillä on jätetty lasten takia toteuttamatta?

En ole jättänyt juuri mitään sisustushaavetta toteuttamatta W:n takia. Vaikka matto nyt vähän harmittaakin, niin huomattavasti enemmän keljuttaisi, jos joutuisin lasten takia jättämään jonkun sisustushaaveen kokonaan toteuttamatta! Lapset ovat pieniä monta vuotta, joten en pystyisi asumaan vuosikausia asunnossa, jossa joutuisin jossittelemaan, että kunpa olisin valinnut sitä tai tätä.

En kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsiperheen arkea kannattaisi huomioida sisustuksessa – tietysti kannattaa. Jos on vaikka kaksi todella hyvää vaihtoehtoa, niin toki itsekin kuuntelen järjen ääntä.

Hyvä esimerkki tämmöisestä on keittiön taso. Harkitsin siihen myös marmoria, mutta ymmärtäen että appelsiinikuoret tai öljyinen pullo tulevat väistämättä jäämään meillä tasolle yön yli, en leikitellyt marmoriajatuksella kovinkaan pitkään. (Mutta jos toista hyvää tasovaihtoehtoa ei olisi ollut, olisin päätynyt marmoriin epäkäytännöllisyydestä huolimatta.)

Turvallisuuden takia tehdyt ratkaisut ovat ihan toinen juttu. Niistä emme tingi yhtään. Muutettuamme vanhasta kodista jätin meidän 2,5 metriä korkea antiikkipeilin uudelle omistajalle lainaan, sillä en halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että se kaatuisi/tippuisi W:n päälle. Myöskään upeaa lasikantista tai peilien reunustamaa kuution mallista sivupöytää meillä ei tulla tästä syystä näkemään, vaikka niistä kovasti pidänkin.


Olisi kiva kuulla, millaisiin ratkaisuihin te olette päätyneet! Ja palaillaan ensi viikolla yhteen The Poster Clubin julisteeseen, jota äsken kuvailin yhteistyön puitteissa :)

* Kuvissa näkyvä minimalistinen Mixrack rekki ja henkarit saatu Showroom Finlandilta.