Kuusilankkulattia Fiskarin Laatupuulta - Lattiamateriaalin valinta

Mainos | Kaupallisessa yhteistyössä Fiskarin Laatupuun kanssa

Tervehdys pitkästä aikaa! Vapaa-ajankotimme remontin raportointi on siirtynyt pitkälti YouTuben puolelle (katso Villa Wikbergin jaksot täältä) sekä Instagramin tarinoihin (kurkkaa remonttistoorit profiilin kansioista), mutta välillä on kiva kirjoittaa pidemmin myös tänne blogin puolelle. Blogi on omiaan etenkin silloin, kun haluaa käsitellä jotain asiapitoisempaa ja vähän monimutkaisempaa kokonaisuutta, joka vaatii syventymistä. Olen myös huomannut, että teiltä tulee monesti yksityisviesteinä ja kommentteina erilaisia kysymyksiä some-kanaviin, joten on itsellenikin tehokkaampaa kerätä vastaukset tänne yhdellä kertaa ja yhteen paikkaan.

Tänään aiheena siis upeat lankkulattiamme ja niihin liittyvät valinnat. Tilasin lattiat läheiseltä sahalta Fiskarin Laatupuulta ja kirjoitus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä heidän kanssa. Eli käytännössä olen saanut lattioista alennusta.

Tulen palaamaan lankkulattioihimme vielä sitten, kun olemme päässeet kunnolla muuttamaan vapaa-ajankotiimme ja sen sisustus alkaa muotoutua. Olemme asuneet kesästä lähtien yläkerrassa, mutta visuaalisesti sekään ei ole vielä sellaisella tasolla, että olisi kiva kuvailla. Esimerkiksi kaikki tapetit ja listat puuttuvat, ja aion valita niitä rauhassa huone kerrallaan. Nyt kuitenkin aiheena lattiaan liittyvät valinnat; lähdetään liikkeelle!

Puulaji – Kuusi vaiko mänty?

Uusia puulattioita pohtiessa ihan ensimmäinen päätös liittyy puulajin valintaan. Itselleni oli alusta saakka selvää, että lattia tulisi kuusesta, sillä halusin siitä värisävyltään mahdollisimman tasaisen. Lapsuudenkodissani oli mäntylankkulattia, ja muistan miten en silloinkaan erityisemmin pitänyt sen kirjavuudesta. Männyssä myös puun vuosikasvuista syntyvä kuvio näkyy voimakkaampana kuin kuusessa. Fiskarin laatupuulla opin, että puu kasvaa talvella hitaammin, jolloin puusta tulee tummempaa. Kun taas keväällä kasvu ampaisee käyntiin, ja puusta tulee vaaleampaa. Mitä hitaammin puu saa kasvaa, sitä vahvempaa siitä tulee. Tämän takia pohjoisen karuissa oloissa kasvanut puu on lujempaa.

Toki vaihtoehtoja on muitakin männyn ja kuusen lisäksi. Arvokkaammat puulajit karsiutuivat kuitenkin pois sekä hinnan että tyylin takia – halusin lattioista nimenomaan mahdollisimman perinteiset. Mainittakoon kuitenkin tässä yhteydessä, että kaupunkikotimme upea lattia (katso kuvia esim täältä) on tehty massiivitammesta ja sen öljykäsittely tuo puun tumman hieman punertavan värin kauniisti esiin. Tammi on kovuudessaan ihan omaa luokkaansa - lattioissamme ei näy juuri mitään naarmuja, vaikka kaksi pientä lasta aiheuttaa sille melkoista rasitusta. Mutta tammilattia on myös arvokas valinta. Sen takia sitä harvemmin käytetään - tai jos käytetään, niin yleensä ohuena parkettina, jolloin jalopuuta on ohuesti vain päällä.

Kuusella ja männyllä ei ole juurikaan hintaeroa; mänty on materiaalina pikkuisen arvokkaampi ja myös pikkuisen kovempi. Mutta käytännössä eroa ei kuulemma huomaa. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että esimerkiksi jo keskikokoinen koira tekee lattiaan syvät naarmut innostuessaan (kokemusta on!), eli kuusi- ja mäntylattiaan päätyvän on parempi sisäistää, että elämisen jäljet saavat näkyä.

Lankun pituus ja paksuus?

Meille valikoitui 33 mm paksu ja 195 leveä lattialankku. Paksumpaakin on tarjolla, mutta tuo 33-millinenkin tuntui jo varsin järeältä. Valittuun paksuuteen vaikutta miten tiheään lattian koolaus on tehty. Puuinfo.fi:sta luin, että ”lautojen suositeltava paksuus on 28 mm, jos tukien väli on 400 mm. Tukivälille 600 mm suositellaan 33 mm paksua lattialautaa.”

Leveydestä sentti menee pontteihin, joten ns. hyötyleveys lattioissamme on 185 mm. Huoneet ovat kohtalaisen kokoisia, joten tämä tuntui sopusuhtaiselta. Hinta myös nousee sitä mukaan, mitä leveämpään lankkuun siirrytään. Mainittakoon, että alkuperäiset lankut, joita yläkerrasta löytyi muutama kappale olivat to-del-lä järeitä. Todella harmillista, että niistä on jossain aiemmissa remonteissa luovuttu.

Vanha tapa olisi ollut sekoittaa eri leveyksiä ja tätä meillekin kovasti mietin. Lopulta päädyin tasaleveyteen sen rauhallisuuden ja myös hieman edullisemman hinnan takia.

Komeaa 40-millistä lattialankkua lähdössä asiakkaalle.

Viisteillä vaiko ilman?

Viisteillä tarkoitetaan lankun reunoihin tehtäviä pieniä viisteitä eli leikkauksia, joilla pyritään jäljittelemään vanhanajan tunnelmaa, jossa lankkujen välissä oli ihan selvät raot. Viisteet tuovat esiin kunkin lankun yksittäisen leveyden, kun taas ilman viisteitä tehty lattia näyttää enempi yhtenäiseltä tasaiselta pinnalta ja häivyttää sitä, minkä levyisistä lankuista lattia on tehty.

Laatupuulta tilataan kuulemma nykyään lankkuja enempi viisteen kanssa ja tähän ratkaisuun itsekin päädyin. Mutta rautakaupoissa myydyt laudat ja lattiat myydään tyypillisesti ilman viisteitä, eli valtaosa nykypäivän lattioista on tämmöistä tasaista pintaa. Omaan silmääni se näyttää jotenkin liian steriililtä; tuntuu ettei lattiassa ole mitään luonnetta. Fiskarin Laatupuuhun päädytäänkin juuri silloin, kun halutaan jotain vähän poikkeavampaa ja mittoja, joita ei saa normaalista rautakaupasta – esimerkiksi normaalia leveämpää lattialankkua tai lankkua, jossa on eri leveyksiä sekaisin – ja tällöin lankkujen leveyttä onkin kiva sitten vähän korostaa.

Viisteen hyvänä puolena on myös se, että kun lattiassa väkisinkin tapahtuu elämistä eri vuodenaikojen (eli ilman kosteuspitoisuuden) mukaan, lattioiden raot eivät ole niin silmiinpistävät. Viisteet myös häivyttävät lankkujen pieniä korkeuseroja, mikäli lattiaa ei hio ennen käsittelyä. Valitsin meidän lattioille käsittelyksi perinteisen suopakuurauksen, ja sitä tehdessä ohjeistus on, että lattioita ei pidä hioa lainkaan asennuksen jälkeen. Joten tämänkin takia viisteet olivat hyvä vaihtoehto myös toiminnallisesti, kun viisteet kätkevät mahdolliset pienet korkeuserot.

Lattiat heti sisäänkannon jälkeen ilta-auringossa. Näitä kuvia katsoessa taas muistaa, miten valtavasti ollaan saatu aikaiseksi! <3

Ponteilla vaiko ilman?

Ilmeisesti kutakuinkin kaikki lattiat myydään nykyään ponteilla. (Eli lankun toisessa sivussa on sellainen ulkoneva ja toisessa sivussa taas rako, johon toisen laudan pontti istuu.) Ajatus pontittomasta lattiasta olisi houkutellut (ne raothan juuri tekisivät lattiasta autenttisen!), mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että tuuli tuivertaisi lattiasta läpi, vaikka eristeet ja paperointi kunnossa ovatkin. Ja myös haaveilemani perinteisen käsittelytavan, suopakuurauksen, kanssa pontittomuus olisi ollut riski, sillä suopa levitetään lattiaan veden kera. Ja kyllähän rakoja joka tapauksessa tulee syntymään ponttienkin kera, kun puu elää ja tiivistyy.  

Meidän lankut pontattiin vain pitkältä sivulta. Rautakaupassa voidaan myydä myös päätypontattua lautaa/lankkua, jolloin lattian jatkaminen on asentaessa helpompaa.

HUOM: Kun ostat lankkua ja lasket sen menekkiä, tarkista onko mitat annettu pontin kera vaiko ilman. Yleensä mitta annetaan pontin kanssa, joten menekkiä laskiessa lankun leveydestä tulee vähentää pontin leveyden verran.

Keneltä lankut kannattaa hankkia?

Itselleni oli alusta alkaen selvää, että tukisin jotakuta pientä sahaa; ideaalisti paikallista yrittäjää. Fiskarin Laatupuu oli itselleni tuttu jo vuosien takaa, kun tutkin eri vaihtoehtoja ensimmäisen oman kotini ruokapöydän materiaaleiksi ja keittiön tasoiksi. Ja kun sain heistä vielä suosituksen yhdessä perinnerakentamisen Fb-ryhmässä, oli valinta helppo. Myös kuljetuskustannukset jäivät alhaisiksi ja kaikki toimi todella joustavasti. Joten kiitokset vielä tätäkin kautta!

Toivottavasti tästä on apua lattiavalintoja pohtiville. Palaan teemaan vielä, sillä tarkoituksena olisi kirjoittaa myös suopakuurauksesta. Ja kuten mainitsin, palaan myös käyttökokemuksiin sitten, kun olemme saaneet tovin elää näiden kanssa 😊 Jättäkää rohkeasti alle kysymyksiä, jos jotain tulee vielä mieleen! Voin kysyä apua vastauksiin myös Fiskarsin Laatupuulta.

Hyvää syksyä toivottaen,

Riika

Remonttikuulumisia Hangosta remonttiblogin puolella

Hei, Kiva päästä kirjoittamaan teille pitkästä aikaa! Toivottavasti sielläkin on ollut rentouttava joululoma. Täällä on leivottu ahkerasti pipareita, käyty ulkoilemassa ja tavattu ystäviä. Tuntuu luksukselta, että on näinkin monta päivää vapaata. Ja aiemmilta lomilta tyypilliseen tapaan inspiroiduin kirjoittamaan teille hieman kuulumisia sekä tänne että ylävalikosta löytyvän remonttiblogin puolelle. Kuvituksena puhelimella napattuja kuvia joulunajan tunnelmista.

Leivoimme tiimin kanssa piparkakkuja jo hyvissä ajoin ennen joulua, ja tein siinä yhteydessä nämä ihanat muumitalon pohjat jemmaan. (Kiitos Laura vielä muottilainasta!) Oli tosi kivaa puuhastelua tiimin kesken ja niin fiksua tähdä nämä rauhassa etukäteen valmiiksi. Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne!

Huomaa ikkunalaudalla ihana W:n tekemä kissakortti. Testasin amarylliksiä tänä jouluna ensimmäistä kertaa leikkokukkina ja ihastuin miten pitkään ne pysyvät kauniina. Nämä hankin todella nuppuisina Plantagenista ja ovat kuvissa kauneimmillaan. Kukkien alle hieman pimentoon jäävän vanhan enkelikellon löysin muutama vuosi sitten Torista. Kynttilöiden palaessa sen kilinä tuo mieleen lapsuuskodin joulumuistot. <3

Koko perhe keskittyy :) Ja apua tuo väliaikainen valaisin!

Tämä antiikkipöytä osoittautui jälleen niin loistavaksi valinnaksi jouluna, kun tuotiin siihen vielä toinenkin jatkopala (joita on yhteensä peräti neljä!).

Hangon vapaa-ajankohdin remontti on edennyt hieman toivottua hitaammin, mutta varmasti. (Syksyn edistymisestä kuulumisia tosiaan tuolla remonttiblogin puolella sekä vlogissa.) Vanhan talon remontointi on vienyt sekä henkiset että taloudelliset resurssit tänä syksynä. On siinä kyllä melkoinen savotta, vaikka emme mitään remonttijuttuja itse toteutakaan. Onneksi kuitenkin nautin tästä kaikesta ja näen jo mielessäni, miten upea siitä tulee!

Meillä 23.12. vietetyn puurojuhlan pikkutonttu. A:lla on muutes päällä minun vanha röyhelöpaita. <3 Musta juhlahame löydettiin käytettynä samoin kuin tonttulasit. Olen tänä syksynä alkanut hankkia lähes kaikki lasten vaatteet käytettynä. Ennen uskottelin itselleni, että kierrätettyjen vaatteiden hankkiminen on työlästä ja aikaa vievää, mutta melkeinpä se on päin vastoin! Nyt on monia niin hyviä second hand -myymälöitä ja sivustoja, että yhdellä kertaa löytää jo vaikka mitä!

Kaupunkikodin sisustuksen viilaus ja kuvaaminen on jäänyt tänä syksynä vähälle. Täälläkin on kyllä muutamia juttuja, jotka laitan jossain vaiheessa vielä kuntoon (mm. meidän makuuhuoneeseen on tulossa hotellityyliset pimennysverhot ja keittiön pöydän yläpuolelta puuttuu vielä valaisin). Haluan kuitenkin saada Hangon ensin paremmalle tolalle ennen kuin kaistaa vapautuu luontevasti taas city-kotiin. Hiljaa hyvä tulee. Tämä Etu-Töölön helsinkiläiskoti tulee olemaan meidän tukikohta ainakin lasten ala-asteiden ajan, joten ei ole mihinkään kiire. (Nuorimmainen on vasta neljä ja esikoinen aloitti koulutaipaleensa tänä syksynä.)

Välipäivien aktiviteetteja. <3 Hankimme lapsille vuosittain yhdet joululahjat ja tämä oli nuoremman erittäin mieluinen lahjatoive. (Hän on kuvassa sohvan takana piilossa ohjelmoimassa Lucyn tanssia :)) .

Nyt me lähdemme ystäväperheen kanssa pulkkamäkeen, mutta kuullaan taas pian.

Ihanaa loppulomaa sinnekin!

Kokemuksia Nanoksi-pinnoitteesta kylpyhuoneessa

Collaboration | Yhteistyössä Nanoksin kanssa

Joko huomasitte uuden vlogini vapaa-ajankotimme remontista ja sisustamisesta? (Lisätietoja löytyy tästä edellisestä postauksesta.) Onpa jännittävää nähdä miten ihmiset löytävät sinne!  

Tänään esittelyvuorossa kylpyhuoneeseen ja vessoihimme tehty Nanoksi-pinnoite*. Idea lattialaattojen saumojen suojaamisesta sai alkunsa, kun puoli vuotta uudesta kylpyhuoneesta nautittuamme huomasin, miten tyypillinen kulkureittimme oli piirtynyt lattiaan aivan selkeänä tummentuneena alueena. Osasin tähän toki jo henkisesti varautua, sillä meillä oli kokemusta vaaleasta laattalattiasta jo edellisestä kodista. Nyt pinta-alaa oli kuitenkin moninkertaisesti. Huomasin myös, että siinä missä aiemmassa valkoisessa lattiassa riitti, että valkoisena vaahtoavan puhdistuskiven huuhteli pois vähän sinnepäin, oli beigeistä laatoista ja saumoista puhdistusaineen irti saaminenkin oma operaationsa. Totesin, etten haluaisi toistaa tätä jynssäystä kovin montaa kertaa vuodessa.

Muutaman avainsanan Googleen syötettyäni päädyin kotimaisen Nanoksin sivuille ja luin lisää heidän likaahylkivästä nanopinnoituksestaan. En totta puhuen vieläkään ihan ymmärrä, mihin likaa, rasvaa ja vettä hylkivä pinta perustuu**, mutta juttelin pinnoitteesta vielä puhelimitse ja sain vastaukset tärkeimpiin kysymyksiini: käsittely ei muuttaisi mitenkään laattojen tai saumojen ulkonäköä (esim. väriä) ja se ei vähentäisi laattojen hengittävyyttä ja siten voisi edistää kosteusongelmien syntyä. Päinvastoin, pinnoitteen ansiosta vettä tulisi imeytymään laattoihin ja samoihin aiempaa vähemmän, joten käsittely tulisi ehkäisemään kosteusongelmien syntyä.

Ennen suoja-aineen levittämistä kaikki pinnat pestiin huolellisesti.

Kylpyhuoneestamme käsiteltiin kaikki pinnat, sillä siellä vettä roiskuu joka suuntaan; vessoissa käsiteltiin vain lattiat likaa hylkiviksi.

Asennuspäivänä työ alkoi kaikkien pintojen perusteellisella puhdistuksella. Tämä on tärkeää, sillä muuten likatahrat jäävät käsittelyn alle ja siellä pysyvät. Homma näytti hoituvan varsin joutuisasti Nanoksin asentajalta, kun oli kunnon välineet ja tekemisen meininki. (Note to self: hanki itsekin ensi kerraksi tämmöinen varrellinen harja, niin ei tarvitse kontata lattioita.) Sitten laattojen kuivuminen ja varsinaisen suoja-aineen levittämiseen. Tämän jälkeen piti odottaa muutama tunti ennen kuin lattioilla sai taas kävellä.

Olin asennuksen jälkeen heti huojentunut huomatessani, että laattojen tai sauma-aineiden ulkonäkö tai tunto ei muuttunut mitenkään. Kauhuskenaarioissani pinnasta olisi tullut jotenkin muovimainen.

Entä käyttökokemukset? Heti ensimmäisen suihkukäynnin yhteydessä huomasin konkreettisen eron pyyhkiessäni seiniä lastalla kuivaksi: seiniin oli jäänyt selvästi vähemmän vettä kiinni. En tietenkään pysty arvioimaan miten paljon vähemmän, mutta eron huomasi ikkunanpesulastalla seinäpintaa kuivatessa heti. Minunkaltaiselle tunnolliselle kuivaajalle tällä ei ole juurikaan merkitystä – lasta tekee homman, oli vettä enemmän tai vähemmän – mutta Patrik on meillä välillä vähän huono kuivaamaan pintoja suihkun jälkeen, joten tässä tapauksessa on todella hyvä, että kosteutta ja kalkkijäämiä jättävää vettä on mahdollisimman vähän. (Nanoksi toki suosittelee, että pinnat kuivattaisiin normaaliin tapaan pinnoitteesta huolimatta, joten ei kannata ottaa Patrikista mallia.)

Tsadaa! Suosikki kuvakulmani kylpyhuoneestamme.

Entä miten pinnoite on toiminut ajan saatossa? Pinnoitus tehtiin meille noin puoli vuotta sitten. Uusia kuvia hetki sitten lattiakaivosta ottaessani huomasin, että liikaa oli kertynyt tyypilliseen kohtaan eli suihkun alle. Mutta ilokseni sain huomata, että lika irtosi selvästi aiempaa helpommin ihan vain vedellä ja harjalla. Eli ei voimakkaita kemikaaleja, ei tarmokasta jynssäystä. 😊 Muualta kylpyhuoneesta emme ole lattiaa vielä pesseet, mutta kohta näyttäisi olevan hyvä aika käydä koko pesuhuone kevyesti läpi.

* Käsittely saatu some-näkyvyyttä vastaan.

** EDIT: Käsittely muuttaa pintajännitystä siten, että pinta muuttuu hylkiväksi. Kiitos Nanoksi!