Villa Wikberg

Kuusilankkulattia Fiskarin Laatupuulta - Lattiamateriaalin valinta

Mainos | Kaupallisessa yhteistyössä Fiskarin Laatupuun kanssa

Tervehdys pitkästä aikaa! Vapaa-ajankotimme remontin raportointi on siirtynyt pitkälti YouTuben puolelle (katso Villa Wikbergin jaksot täältä) sekä Instagramin tarinoihin (kurkkaa remonttistoorit profiilin kansioista), mutta välillä on kiva kirjoittaa pidemmin myös tänne blogin puolelle. Blogi on omiaan etenkin silloin, kun haluaa käsitellä jotain asiapitoisempaa ja vähän monimutkaisempaa kokonaisuutta, joka vaatii syventymistä. Olen myös huomannut, että teiltä tulee monesti yksityisviesteinä ja kommentteina erilaisia kysymyksiä some-kanaviin, joten on itsellenikin tehokkaampaa kerätä vastaukset tänne yhdellä kertaa ja yhteen paikkaan.

Tänään aiheena siis upeat lankkulattiamme ja niihin liittyvät valinnat. Tilasin lattiat läheiseltä sahalta Fiskarin Laatupuulta ja kirjoitus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä heidän kanssa. Eli käytännössä olen saanut lattioista alennusta.

Tulen palaamaan lankkulattioihimme vielä sitten, kun olemme päässeet kunnolla muuttamaan vapaa-ajankotiimme ja sen sisustus alkaa muotoutua. Olemme asuneet kesästä lähtien yläkerrassa, mutta visuaalisesti sekään ei ole vielä sellaisella tasolla, että olisi kiva kuvailla. Esimerkiksi kaikki tapetit ja listat puuttuvat, ja aion valita niitä rauhassa huone kerrallaan. Nyt kuitenkin aiheena lattiaan liittyvät valinnat; lähdetään liikkeelle!

 

Puulaji – Kuusi vaiko mänty?

Uusia puulattioita pohtiessa ihan ensimmäinen päätös liittyy puulajin valintaan. Itselleni oli alusta saakka selvää, että lattia tulisi kuusesta, sillä halusin siitä värisävyltään mahdollisimman tasaisen. Lapsuudenkodissani oli mäntylankkulattia, ja muistan miten en silloinkaan erityisemmin pitänyt sen kirjavuudesta. Männyssä myös puun vuosikasvuista syntyvä kuvio näkyy voimakkaampana kuin kuusessa. Fiskarin laatupuulla opin, että puu kasvaa talvella hitaammin, jolloin puusta tulee tummempaa. Kun taas keväällä kasvu ampaisee käyntiin, ja puusta tulee vaaleampaa. Mitä hitaammin puu saa kasvaa, sitä vahvempaa siitä tulee. Tämän takia pohjoisen karuissa oloissa kasvanut puu on lujempaa.

Toki vaihtoehtoja on muitakin männyn ja kuusen lisäksi. Arvokkaammat puulajit karsiutuivat kuitenkin pois sekä hinnan että tyylin takia – halusin lattioista nimenomaan mahdollisimman perinteiset. Mainittakoon kuitenkin tässä yhteydessä, että kaupunkikotimme upea lattia (katso kuvia esim täältä) on tehty massiivitammesta ja sen öljykäsittely tuo puun tumman hieman punertavan värin kauniisti esiin. Tammi on kovuudessaan ihan omaa luokkaansa - lattioissamme ei näy juuri mitään naarmuja, vaikka kaksi pientä lasta aiheuttaa sille melkoista rasitusta. Mutta tammilattia on myös arvokas valinta. Sen takia sitä harvemmin käytetään - tai jos käytetään, niin yleensä ohuena parkettina, jolloin jalopuuta on ohuesti vain päällä.

Kuusella ja männyllä ei ole juurikaan hintaeroa; mänty on materiaalina pikkuisen arvokkaampi ja myös pikkuisen kovempi. Mutta käytännössä eroa ei kuulemma huomaa. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että esimerkiksi jo keskikokoinen koira tekee lattiaan syvät naarmut innostuessaan (kokemusta on!), eli kuusi- ja mäntylattiaan päätyvän on parempi sisäistää, että elämisen jäljet saavat näkyä.

 

Lankun pituus ja paksuus?

Meille valikoitui 33 mm paksu ja 195 leveä lattialankku. Paksumpaakin on tarjolla, mutta tuo 33-millinenkin tuntui jo varsin järeältä. Valittuun paksuuteen vaikutta miten tiheään lattian koolaus on tehty. Puuinfo.fi:sta luin, että ”lautojen suositeltava paksuus on 28 mm, jos tukien väli on 400 mm. Tukivälille 600 mm suositellaan 33 mm paksua lattialautaa.”

Leveydestä sentti menee pontteihin, joten ns. hyötyleveys lattioissamme on 185 mm. Huoneet ovat kohtalaisen kokoisia, joten tämä tuntui sopusuhtaiselta. Hinta myös nousee sitä mukaan, mitä leveämpään lankkuun siirrytään. Mainittakoon, että alkuperäiset lankut, joita yläkerrasta löytyi muutama kappale olivat to-del-lä järeitä. Todella harmillista, että niistä on jossain aiemmissa remonteissa luovuttu.

Vanha tapa olisi ollut sekoittaa eri leveyksiä ja tätä meillekin kovasti mietin. Lopulta päädyin tasaleveyteen sen rauhallisuuden ja myös hieman edullisemman hinnan takia.

 

Komeaa 40-millistä lattialankkua lähdössä asiakkaalle.

Viisteillä vaiko ilman?

Viisteillä tarkoitetaan lankun reunoihin tehtäviä pieniä viisteitä eli leikkauksia, joilla pyritään jäljittelemään vanhanajan tunnelmaa, jossa lankkujen välissä oli ihan selvät raot. Viisteet tuovat esiin kunkin lankun yksittäisen leveyden, kun taas ilman viisteitä tehty lattia näyttää enempi yhtenäiseltä tasaiselta pinnalta ja häivyttää sitä, minkä levyisistä lankuista lattia on tehty.

Laatupuulta tilataan kuulemma nykyään lankkuja enempi viisteen kanssa ja tähän ratkaisuun itsekin päädyin. Mutta rautakaupoissa myydyt laudat ja lattiat myydään tyypillisesti ilman viisteitä, eli valtaosa nykypäivän lattioista on tämmöistä tasaista pintaa. Omaan silmääni se näyttää jotenkin liian steriililtä; tuntuu ettei lattiassa ole mitään luonnetta. Fiskarin Laatupuuhun päädytäänkin juuri silloin, kun halutaan jotain vähän poikkeavampaa ja mittoja, joita ei saa normaalista rautakaupasta – esimerkiksi normaalia leveämpää lattialankkua tai lankkua, jossa on eri leveyksiä sekaisin – ja tällöin lankkujen leveyttä onkin kiva sitten vähän korostaa.

Viisteen hyvänä puolena on myös se, että kun lattiassa väkisinkin tapahtuu elämistä eri vuodenaikojen (eli ilman kosteuspitoisuuden) mukaan, lattioiden raot eivät ole niin silmiinpistävät. Viisteet myös häivyttävät lankkujen pieniä korkeuseroja, mikäli lattiaa ei hio ennen käsittelyä. Valitsin meidän lattioille käsittelyksi perinteisen suopakuurauksen, ja sitä tehdessä ohjeistus on, että lattioita ei pidä hioa lainkaan asennuksen jälkeen. Joten tämänkin takia viisteet olivat hyvä vaihtoehto myös toiminnallisesti, kun viisteet kätkevät mahdolliset pienet korkeuserot.

 

Lattiat heti sisäänkannon jälkeen ilta-auringossa. Näitä kuvia katsoessa taas muistaa, miten valtavasti ollaan saatu aikaiseksi! <3

Ponteilla vaiko ilman?

Ilmeisesti kutakuinkin kaikki lattiat myydään nykyään ponteilla. (Eli lankun toisessa sivussa on sellainen ulkoneva ja toisessa sivussa taas rako, johon toisen laudan pontti istuu.) Ajatus pontittomasta lattiasta olisi houkutellut (ne raothan juuri tekisivät lattiasta autenttisen!), mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että tuuli tuivertaisi lattiasta läpi, vaikka eristeet ja paperointi kunnossa ovatkin. Ja myös haaveilemani perinteisen käsittelytavan, suopakuurauksen, kanssa pontittomuus olisi ollut riski, sillä suopa levitetään lattiaan veden kera. Ja kyllähän rakoja joka tapauksessa tulee syntymään ponttienkin kera, kun puu elää ja tiivistyy.  

Meidän lankut pontattiin vain pitkältä sivulta. Rautakaupassa voidaan myydä myös päätypontattua lautaa/lankkua, jolloin lattian jatkaminen on asentaessa helpompaa.

HUOM: Kun ostat lankkua ja lasket sen menekkiä, tarkista onko mitat annettu pontin kera vaiko ilman. Yleensä mitta annetaan pontin kanssa, joten menekkiä laskiessa lankun leveydestä tulee vähentää pontin leveyden verran.

 

Keneltä lankut kannattaa hankkia?

Itselleni oli alusta alkaen selvää, että tukisin jotakuta pientä sahaa; ideaalisti paikallista yrittäjää. Fiskarin Laatupuu oli itselleni tuttu jo vuosien takaa, kun tutkin eri vaihtoehtoja ensimmäisen oman kotini ruokapöydän materiaaleiksi ja keittiön tasoiksi. Ja kun sain heistä vielä suosituksen yhdessä perinnerakentamisen Fb-ryhmässä, oli valinta helppo. Myös kuljetuskustannukset jäivät alhaisiksi ja kaikki toimi todella joustavasti. Joten kiitokset vielä tätäkin kautta!

 

Toivottavasti tästä on apua lattiavalintoja pohtiville. Palaan teemaan vielä, sillä tarkoituksena olisi kirjoittaa myös suopakuurauksesta. Ja kuten mainitsin, palaan myös käyttökokemuksiin sitten, kun olemme saaneet tovin elää näiden kanssa 😊 Jättäkää rohkeasti alle kysymyksiä, jos jotain tulee vielä mieleen! Voin kysyä apua vastauksiin myös Fiskarsin Laatupuulta.

Hyvää syksyä toivottaen,

Riika

Uusi vlogi Villa Wikbergille YouTubessa!

Moikka, Onpa kiva päästä viimein kertomaan, että olen päättänyt perustaa meidän Hangon vapaa-ajankodin remontin ja sisustamisen seuraamiselle oman YouTube-kanavan! Ajatus on tässä hiljalleen kypsynyt ja työkiireiden hieman rauhoituttua pääsin viimein editoimaan ensimmäisen jakson.

Kysyin teiltä Instagramissa kiinnostaisiko projektin seuraaminen ja lähes kaikki (99%) vastasi ”absolutely”. <3 Tämä oli todella kiva kuulla, sillä alkuun hieman jännitin miten vanhan hirsitalon ja ylipäänsä lomakodin remontointi ja sisustaminen resonoisi, kun kaupunkikotimme on niin eri maailmasta. Samanaikaisesti uskon, että tulette kyllä tunnistamaan saman kädenjäljen molemmista kodeista. Punaisena lankana tulee Hangossakin kulkemaan modernin ja vanhan rohkea yhdistely. En malttaisi odottaa, että pääsisin jo tähän sisustamisvaiheeseen!

Sitä ennen on kuitenkin koko talven pituinen remonttiprojekti edessä ja paljon pohdittavaa. Siinä missä koen kaupunkikotien täysvaltaiset remontit jo varsin tutuiksi projekteiksi (niitä on takana nyt neljä), tarjoaa tämä 1890 rakennettu hirsitalo haastetta sitten senkin edestä.

Ensimmäisessä jaksossa kurkistetaan miltä lomakodissamme näyttää tällä hetkellä. Älkää pelästykö! Me näimme heti talon huikean potentiaalin; toivottavasti tekin.

Formaatista vielä: kuvasin videon valitettavasti pystyyn, sillä tarkoituksena oli tehdä ensin klippejä Instragramin stooreihin. Niinpä olen joutunut nyt pöhkösti yhdistämään stillikuvaa ja videota, jotta saan videoista YouTubin perinteiseen leveään formaattiin sopivia. Tulevissa jaksoissa osaan tämän jo sitten ottaa huomioon ja olen muutenkin kehittynyt kuvaamisessa, joten bear with me. Nyt julkistuksen jälkeen huomasin vasta myös, että kuvan laatu on yllättävän heikko - katsokaa puhelimilta (sillä aikaa kun selvittelen, mitä tällä pystyy tekemään).

Tervetuloa Villa Wikbergiin!  



P.S. Lomakodin tuleva pohja löytyy tästä aiemmasta postauksesta.