Pikku-W täytti perjantaina jo viisi(!) viikkoa, joten ajattelin jälleen jakaa hieman vauvakuulumisia ja taltioida näitä ainutlaatuisia hetkiä myös kirjallisesti.
Päällimmäisenä viime viikoista jää mieleen W:n hurja kasvaminen. Pikkumiehemme painoi syntyessään 3970 grammaa ja (kotimittausten perusteella) painoa on nyt jo yli viisi kiloa! Painoa on tullut (alun pudotuksen jälkeen) 200-300 gramman viikkovauhdilla. Myös pituutta W on venähtänyt selvästi. Synnytyskertomukseen kirjattiin Kättärillä 51 senttiä, mutta äidin mielestä jalat olivat mitatessa koukussa. Itse saimme jo pari viikkoa sitten mittaustulokseksi 56 senttiä (voiko vauva venähtää kolmessa viikossa viisi senttiä???). Seuraava neuvola on kesäkuun puolivälissä, joten silloin viimeistään näemme missä mennään kasvukäyrällä. Kuten ehkä huomaatte, tämä pituus on äidille tärkeä asia. ;)
Kasvun näkee hyvin konkreettisesti siinä, että ensimmäiset vaatteet ovat jo auttamattomasti pieniä. Ja vaipoissakin olemme jo siirtyneet newborn 1:stä kokoon 2. Nyt viimeistään ymmärrän vanhempien huokailut siitä, miten nopeasti lapset kasvavat!
Meillä on edelleen mennyt todella hyvin, joskin pikkuherra on ollut selvästi itkuisempi kuin ensimmäisinä viikkoina. (Tai joko uskaltaisin käyttää tässä kohden jo imperfektiä? Ihan viime päivät ovat nimittäin menneet paljon paremmin!) Känkkäränkkä tulee pintaan mahanpurujen yhteydessä satunnaisesti pitkin päivää. (Thank god itkuisuutta ei ole esiintynyt vielä öisin.) Todennäköisesti ilmavaivat johtuvat ”vain” suoliston normaalista kehittymättömyydestä ja vaivojen pitäisi helpottaa kuuden ikäviikon jälkeen. Mutta olen varmuuden vuoksi nyt tovin tiukemmalla ruokavaliolla (maidoton, munaton, gluteiiniton ja soijaton), jotta näemme onko sillä vaikutusta itkuisuuteen.
Kolmannen viikon käynnistyessä pikkunyyttimme sai vatsavaivojen lisäksi myös erilaisia näppylöitä. Ensin pikkufinnejä otsaan ja lopulta punaisia näppylöitä kasvojen reunoille ja kaulaan sekä niskaan. Nämäkin kuulemma kuuluvat vauvan elämään ja aika on niihin paras lääke. Onneksi näpyt eivät kuulemma kutita pienokaista eli kiusa on vain esteettinen.
Ensimmäiset perhekuvat napattiin viikko sitten eli W:n ollessa kuukauden ikäinen. Suurkiitokset vielä Katriinalle kuvausavusta! <3
Liikkuminen ja aktiivisuus ovat menneet kolmessa viikossa hurjasti eteenpäin. Kun ensiviikkoina pienokaiselle riitti, että häntä piti ihokontaktissa rinnalla, vaatii pikkuherra jo huomattavasti enemmän virikkeitä ja viihdytystä. Välillä tuntuu, että vanhemmat saavat keksiä sirkustemppuja aamusta iltaan pitääkseen pienokaisen tyytyväisenä. ;) Noh, tämä liittyy kyllä yllä mainitsemaani itkuisuuteen ja mahanpuruihin, jolloin tuntuu, ettei mikään meinaa auttaa. Kiltteinä päivinä W viihtyy paremmin paikoillaan.
Liikkumisesta mainittakoon erityisesti käsien heiluttelu. En tiedä kuvittelemmeko vain, mutta tuntuu, että W yrittäisi tarttua (tietenkin onnistumatta) kaukanakin oleviin esineisiin, joita hän katsoo. (Vauvat eivät käsittääkseni ymmärrä etäisyyksiä.) W osaa myös jo kääntyä kyljelleen. Vatsalleen hän ei vielä ilman avustusta pääse, ja se kun häntä harmittaa.
Myös katse on kehittynyt. Saattaa olla vain sattumaa, mutta välillä W on onnistunut seuraamaan jotain esinettä tai kasvoja katseellaan. Katseeseen on tullut myös pitkäjänteisyyttä – etenkin Pilvilinnan mustia pilviä hän voisi tuijotella minuuttitolkulla! Välillä taas katse tuntuu olevan ihan hakusessa ja kohdistaminen metsässä. Alle vuoden ikäiset katsovatkin usein kieroon, mikä näyttää kieltämättä varsin pelottavalta. Mutta on siis aivan normaalia.
Entä vanhempien kuulumiset? Äidillä on nyt kaikki tikit parantuneet; nelisen viikkoa siihen meni. Niin ja eilen juoksin vahingossa muutaman sata metriä kauppareissulla ja se tuntui hyvältä. (Unohdin kiireessä, ettei ennen kuutta kuukautta tulisi juosta.) Paino tippui kolmessa viikossa pari kiloa, mutta taidan joutua käyttämään tässäkin imperfektiä – viime päivien herkuttelu on varmasti vienyt sitä ylöspäin… Paino näyttäisi kyllä siis tippuvan suht helposti jos vain malttaisi pysyä herkuista kaukana. :) Niin ja viikko sitten olin ensimmäistä kertaa erossa pikkuisesta noin tunnin kuvatessani Katriinaa. Oltiin ihan tässä naapurissa muutaman minuutin kävelymatkan päässä, joten ei tuntunut yhtään pahalta. Päinvastoin, tuntui levolliselta jättää pikku-W:n maailman parhaan hoivaajan eli isän syliin.
Myös isä on palannut lähemmäs arkirytmiä eli alkanut käydä silloin tällöin salilla. Ja eilen hän juhli pienokaisen varpajaisia ja me pärjäsimme kotona hienosti kaksin. :)
Käsittelin kahteen yllä olevaan kuvaan yhden tyynyt harmaaksi. Miltä näyttää teistä; näkyykö editointi selvästi..? Itse en osaa objektiivisesti arvioida.
Ensi kerralla luvassa todennäköisesti postaus upeista lankkulattioista. Eli palataan alkuviikosta. Rentouttavaa sunnuntaita!
P.S. Olisi kiva kuulla onko siellä ruudun toisella puolella (suht) samanikäisiä kavereita? :)
Niin ja ensimmäisiä viikkojamme käsittelevä postaus löytyy täältä. Jatkossa W:ä käsittelevät postaukset löytyvät tägin www.coterie.fi/tags/our-baby alta.
Note to self: Pese aina jalat ennen jalkakuvauksia. :)
