Laskettuun aikaan on enää alle kaksi viikkoa, käsittämätöntä! Tähän saakka olen toistuvasti kertonut pikkuiselle, että pysyisi vielä rauhassa masussa, jotta ehditään hankkia kaikki valmiiksi. ;) Mutta viime päivinä olen alkanut kääntää ajatuksia varovasti siihen suuntaan, että saisi jo pienokainen tulla tervehtimään meitä. Lapsi on nyt 38. raskausviikon käynnistyttyä fyysisesti jo ”valmis”. Ja neuvolatädin arvioiden mukaan ihan siroin keijukainen ei ole tulossa, joten synnytystä ajatellen soisin kasvamisen jatkuvan mieluiten ”vatsan tällä puolella”. :)
En ole raskausaikana kameran edessä juurikaan viihtynyt, mutta lopun häämöttäessä on tullut yhä vahvemmin tunne, että haluan ikuistaa tämänkin elämänvaiheen kuvin. Joten here you go, tässä teillekin kuvamateriaalia viime lauantailta, jossa viikkoja tarkalleen 37+6.
En ole ostanut raskauden aikana yhtään äitiysvaatetta. Mammiksen alkuun saakka pärjäsin toimistolla ns. normaaleilla vaatteillani. Kotelomekot ym. venymättömät tekstiilit sain unohtaa jo ennen joulua, jonka jälkeen maxineuleet, neuletakit, trikoopoolot ym. tulivat sitäkin tutuimmiksi. Lisäksi olen saanut jonkun verran äitiysvaatteita ystäviltäni - mukaan lukien oheisen H&M mama-malliston paidan ja ml-merkkiset skinny jeansit (kiitos Hanna!).
Viikon varsinaiseen Kids-teemaan eli synnytystoivelistaani. Kätilöt ovat kuulemamme mukaan useimmiten varsin kiireisiä ja heidän huomionsa jakautuu usean synnyttäjän kesken. Ja etenkin meidän hitaampien ensisynnyttäjien tapauksessa hoitohenkilökunta ehtii todennäköisesti myös vaihtua prosessin kuluessa. Joten omat toiveet kannattaa pistää etukäteen paperille, josta ne on nopea vilkaista ja kerrata. Ja toimiipa lista meille itsellemmekin hyvänä muistilistana kätilöiden kanssa jutellessa.
Alla omia toiveitani ja ajatuksiani kronologisesti ryhmiteltynä. Korostan, että tämä on minunhenkilökohtainen lista; listoja on varmasti yhtä monta kun synnyttäjiäkin. Mutta saa silti rohkeasti kommentoida ja kyseenalaistaakin! :) Lisäksi korostan, että tämä on todellakin TOIVElista tai pitäisikö sanoa tavoitelista – todellisuus voi olla (ja todennäköisesti onkin) jotain aivan muuta.
I Ennen synnytystä
Kotona mahdollisimman pitkään
Pyrimme olemaan kotona mahdollisimman pitkään, sillä ennenaikainen sairaalaympäristöön siirtyminen saattaa hidastaa (ja pahimmillaan jopa pysäyttää) hyvin käynnissä olevan prosessin. Uskon, että kotona pystyn rentoutumaan parhaiten. Ja siinä vaiheessa kun tulee tunne, ettemme selviä Patrikin kanssa enää kaksin, kutsumme avuksemme vapaaehtoisdoulamme. <3 (Aiheesta joskus luvassa oma postauksensa.)
Synnytystä ei käynnistettäisi
Toivoisin, että synnytystä ei käynnistettäisi esim. oksitosiinitipalla eikä kalvoja puhkaisemalla, mikäli sekä äiti että pikkuinen voivat hyvin. Fanaattisesti emme asiaan kuitenkaan suhtaudu. Luotan siihen, että sairaalahenkilökunta osaa hommansa.
II Synnytyksen käynnistyessä
Toiveena Kätilöopistolta ns. ”ykköshuone”
Synnytyssairaalaksemme on valikoitunut Kätilöopisto, josta löytyy kuulemma ns. ykköshuoneita sekä pienempiä huoneita. Ykköshuoneissa on kuulemma kaikissa vesiallas sekä lisävuode isälle, joten hartaasti toivon, että mahtuisimme sellaiseen.
Emme ole vielä tehneet lopullista päätöstä, mutta todennäköisesti kokeilen hydrosynnytystä vedessä, mikäli olosuhteet ja oma keho sen sallii. Ja vähintäänkin haluaisin ottaa supistukset vastaan vedessä. Lämmin vesi kuulemma avaa ja pehmittää paikkoja luonnollisesti.
Toiveena kätilö, joka tukee luonnollista synnytystä ja osaa tukea vesisynnytyksessä
Yritän, paino sanalla yritän selvitä urakasta ilman epiduraalia, joten toivon kätilöä, joka jaksaa tsempata ja kannustaa eikä tarjoa aktiivisesti kivunlievitystä. Lisäksi toivoisin, että kätilöllä olisi kokemusta hydrosynnytyksestä.
Tavoitteena luoda tilasta mahdollisimman rauhallinen
Toivoisin, että esimerkiksi tilan valaistusta himmennettäisiin. Harkitsen myös jonkun oman viltin, tyynyn tms. mukaan ottamista. Kauniista kukista ja musiikistakaan ei olisi haittaa (vink vink Patrik ;)).
III Synnytyksen aikana
Vältetään lääkkeitä ja eri toimenpiteitä
Kuten yllä totesin, yritän selviytyä synnytyksestä mahdollisimman luomuna, joten
- Toivon, ettei minulle tarjota aktiivisesti kivunlievitystä lääkkein. Ilokaasua kuitenkin kokeillaan (sillä se ei lukemani mukaan vaikuta hormonituotantoon).
- Kaikista lääketieteellisistä toimenpiteistä neuvotellaan kanssamme vaihtoehdot kartoittaen.
- Synnytystä ei yritetä nopeuttaa (esim. kalvoja puhkaisemalla).
Toivoisin, että kätilö kannustaa minua liikkumaan ja kokeilemaan eri asentoja
Yritän välttää etenkin ns. puoli-istuvaa ja selinmakuuasentoa, joissa lapsi joutuu puskemaan itsensä ”ylämäkeen”.
IV Pienokaisen synnyttyä
Viivästetty napanuoran leikkaaminen
Eli napanuoralle annetaan aikaa tyhjentyä ennen sen leikkausta, jotta pikkuinen saa kaiken mahdollisen hapekkaan veren talteen. (Minimissään kaksi minuuttia; mieluiten kunnes ei enää syki.)
Pienokainen siirretään suoraan äidin vatsalle
Synnyttyään pienokainen nostetaan vatsalleni, josta pikkuherra saa itse kivuta rauhassa rinnalle.
Täten pikkuisen kanssa ei kiirehditä pesulle, puettavaksi, punnittavaksi eikä tutkittavaksi JOS kaikki näyttää olevan kunnossa. Muutenkin vältetään turhaa pesua: kostea liina riittää ja kinaa ei hangata pois.
Jos lapsemme kaipaa lääketieteellistä hoitoa, isä on hänen seurassaan koko ajan
Olen vakuuttanut Patrikille, että pienokaisen tultua paras tapa huolehtia allekirjoittaneesta on huolehtia herkeämättä aarteestamme. <3
Istukan irtoamista ei nopeuteta oksitosiinitipalla
Eli luomuna loppuun saakka!
Toiveena päästä perhehuoneeseen pienokaisen kanssa
Toivotaan, että Kättäri ei olisi aivan ääriään myöten täynnä. Ensisynnyttäjiä kuulemma priorisoidaan perhehuoneita jaettaessa, joten mahdollisuudet pitäisi olla hyvät.
Puuh, pitkä lista. Pitää yrittää vielä tiivistää, jotta tärkeimmät pointit erottuvat paremmin. :)
Sorry, only a mini-summary in English, because the text is so long… So this is how I look when 37 weeks and 6 days of pregnancy are behind. :) And above my wishes for the approaching childbirth. In short: We would like to have as natural delivery as possible, so I try to avoid e.g. all painkillers. Emphasis on word trying – we’re not fanatical about this. If the hospital personnel says I should have some medication, then I’ll naturally listen to them. Wish me luck! ;)
Energistä viikonalkua! | Wishing you a great week!
